Päivät niinkuin varisparvi raahautuu

Nyt eletään suomalaisen cheerleading kauden kohokohtia. Sm-karsinnat Oulussa on kisattu ja sieltä karsittu Suomen kärki joukkueet jatkoon SM-kisoihin. Kisojen liput tuli muuten myyntiin tällä viikolla! 

Mun piti kirjoittaa heti Oulun kisa viikonlopun jälkeen tänne raportti meiningeistä ja tunnelmista. Kirjoitinkin jo postuksen puoliksi, mutta se sitten jäi. Tiivistettynä Oulun reissu oli mukava ja bussi matkat sujui yllättävän kivuttomasti. Bussissa matkailu osoittautui jopa hauskaksi! Vähän niinkuin olisi ollut jengi-ilta bussissa. Itse en valitettavasti kisannut SM karsinnoissa vaan kisaan pelkästää SM kisoissa. Onneksi pääsemmekin Gorillojen kanssa SMeihin niin meitsiki pääsee kisaileen vielä tänä vuonna MMeiden lisäksi. 

On ollut super hauska päästä taas kunnolla treenailemaan ja tekemään ohjelmaa. Valitettavasi onnistuin hankkimaan viikonloppuna flunssan ja olen ollut kipeänä tämän viikon. Maanantaina menin hieman puoli kuntoisena treeneihin, tiistaina tein treeneissä vain pyrtsit, keskiviikkona olinkin jo saikulla ja torstaina en päässyt treeneihin ollenkaan. Huomenna lauantaina meillä on SM leiri ja toivon että huomenna olo olisi jo lähempänä normaalia. Oon nimittäin hyvin kypsä netflix and chill ohjelmaan tältä viikolta. Tänään aamulla olo oli vielä kyseenalainen mutta halusin välttämättä mennä töihin. Ja olin vielä tunnin extraakin! :D

On kyllä hullua että ensi viikon jälkeen on jo joulukuu. Tänään oli tullut Tampereella luntakin! Vuoden vaihteen jälkeen onkin mun cheer urheilun juhlavuosi. Aloitin nimittäin vuonna 2006 ekaa kertaa treenailemaan cheerleadingia telinevoimistelun ohella. :) Mulla on kyllä riittänyt aina energiaa ihan älyttömästi. Toivottavasti pääsen pian taas treenaamaan täysillä, nyt on patterit täynnä. 

Vaikka ulkona on pimeää ja märkää niin koitetaan nauttia arjesta:) 

Cheerleading Tampere vs Helsinki

Olen ollut nyt viikonlopun Tampereella vanhempieni luona rentoutumassa ja viettämässä aikaa perheen kanssa. Aluksi muutettuani Helsinkiin tuli minun käytyä Tampereella 3-4 viikon välein mutta nyt väli on kasvanut ja yleensä käyn täällä kerran 2-3 kuukaudessa. Katselin tuossa kalenteria ja näyttäisi viikonloput olevan niin täynnä leirejä, esiintymisiä ja muuta ohjelmaa että jouluna taidan päästä tänne vasta seuraavan kerran. 

Tässä mun Tampereen vastaanottoni :)

Ajattelin nyt kirjoittaa kokemuksistani treenaamisesta Tampereella ja Helsingissä. Tampereella olen ollut Dream Team Cheerleaderseissa sekä Tampereen Sisu Cheerleaderseissa. Ja huomio pääkaupunkiseudulla asujat näiden kahden seuran lisäksi Tampereella on vielä kolmaskin seura; Pyrintö Cheer Team. Yllättävän moni kehäkolmosen sisäpuolella treenaava ei tiedä että Tampereella on useampi kuin yksi seura. :D 

Apua tää kuva! :D Tässä oon vielä junnuissa...

Tampereella cheerleading ei ole yhtä suosittu harrastus kuin Helsingissä ja voimistelua pidetään ehkä hieman enemmän arvossa kuin cheerleadingia. 

Yksi vaikeimmista asioista Helsinkiin siirtyessäni oli käsittää se että Helsingissä kilpailun ollessa paljon kovempaa tulee treenaamisesta ja cheerleadingista harrastuksen sijasta kokonaisvaltainen elämän tapa. (Tämä on tottakai hyvin joukkue ja henkilökohtaista.) Helsingissä treenien ulkopuolella lajitaitojen treenaaminen on hyvin tavallista ja sitä usien edellytetään urheilijoilta mikäli he haluavat edetä edustusjoukkueisiin. Tampereella ei minun aikanani ollut oikein mahdollisuutta omalla ajalla treenaukseen eikä sellaista kulttuuria tunnettu, en ole varma onko tämä muuttunut nyt parin vuoden aikana. 

Suurta ihmetystä minussa myös herätti yksityistunnit. Tampereella asuessani oli uskomatonta ja jopa huvittavaa että harrastajat maksavat yksityistunneista. Sellainen on täälä mansessa meinaa ollu ennenkuulumatonta! Nykyään ymmärrän kyllä miksi niitä otetaan ja ne ovatkin yhteydessä edellämainitsemaani vapaa-ajan treenaukseen. 

Olen tuonut tässä esille kilpailun kovuutta Helsingin joukkueissa niin voisin nyt hieman avartaa sitä. 

Eli Helsingissä on harrastajia vähintään kolminkertainen määrä Tampereen harrastajiin nähden. Edustusjoukkueissa treenaaminen on jo ammattiurheilun tasolla. Helsingissä treenataan kovaa ja kaikilla on koko ajan tarve kehittyä lisää ja jos haluat pysyä huipulla on sinunkin treenattava koko ajan lisää. Uusia stuntteja, pyrtsejä ja akroja kokeillaan Helsingissä pelottomammin ja tekniikat niiden tekemiseen on paremmin tiedossa kuin muualla Suomessa. Tietoa lajiin hankitaan myös ulkomaisten valmentajien kautta. Helsingissä kisajoukkuepaikoista kilpailu on kovaa. Ollessani Tampereella muistelisin että varamiespaikoille jäi 1-5 urheilijaa ja yleensä oli hyvin selkeää ketkä he ovat. (Nykyään tilanne on kuulemieni mukaan hieman eri kuitenkin.) Helsingin edustusjoukkueissa varamiehiä voi olla jopa 9 joista monilla urheilijoilla on hyvin pikkiriikkisiä eroja kisajoukkueessa oleviin. 

Tähän vielä Venetsian matkakuvaa<3

Kommentoikaa ihmeessä jos olette jostain erimieltä! Nämä ovat mun näkemykset ja kokemukset treenaajan näkökulmasta. :)

Kisoihin valmistautuminen

Heippa!

Viime postauksesta on kulunut jo tovi. Tiedän että monet ovat jo kyllästymiseen asti käyneet blogissani tarkistamassa onko uutta postausta ilmestynyt. No eikai sentään. ;D 

Viime viikonloppuna oli tämän syksyn cheerkisakauden avaus Vantaalla Syyskilpailuissa. Itse olin sportiron pisteellä myymässä koko päivän ja katselin muutamia esityksiä sieltä käsin. 

Päällimmäisenä mieleen jäi naisten maajoukkueen esiintyminen joka jätti jälkeensä sellaset cheerkiksit etten muista  MM-kisojen jälkeen kokeneeni vastaavaa. Vaikka joukkue ei ole yhdessä treenannutkaan paljoa niin näytti tekeminen silti upealta! Odotan innolla miten hienolla ohjelmalla Suomi edustaakaan naisten sarjassa ensi keväänä. 

Sitten otsikon aiheeseen, eli kisoihin valmistautumiseen. Nyt kuitenkin käsittelen aihetta lähinnä treenien ulkopuolelta sillä treeneissä valmentajat pitävät huolen urheilijoiden valmistautumisesta. Näin syksyllä monilla on treenien lisäksi opiskelu sekä työkiireitä ja säiden kylmetessä sekä iltojen pimentyessä voi tuntua että alkaa energiat loppumaan. Voi olla että pinna alkaa kiristyä tai silmäluomet painautua kiinni sekä koulussa että bussien/junien/ratikoiden penkeillä. 

Väsymys ja stressi luonnollisesti haittaa suoriutumista treeneissä sekä kisaohjelman tekoa. 

Itse olen yrittänyt lähiaikoina alkaa panostaa stressinhallintaan. Stressaantunut keho ja mieli eivät tunnu hyvälle, paranna suoritusta eikä palautumista. Kaikilla on omat keinonsa stressinhallintaan ja jos ei niitä vielä ole niin kannattaa niitä alkaa etsimään. 

Itse olen tosi huono rauhoittumaan ja olemaan paikallani. Varsinkin stressaantuneena yritän koko ajan tehdä jotakin myös kotona ollessani ja mun tarvitsee oikein keskittyä rauhoittumiseen ja paikallaan oloon. 

Hyviä stressin lievitysmuotoja ovat esimerkiksi kissan rapsuttelu, netflix and chill, kavereiden kanssa läpän heittäminen, hengitysharjoitukset ja päiväunet. 

Kissallani Mimosalla ei ainakaan ole vaikeuksia sohvalla rentoutumisen kanssa:)

Seuraavaksi haluan korostaa kisavalmistautumisessa unen tärkeyttä! Monet nipistävät aina ensimmäiseksi unesta silloin kun kiire iskee. Monesti tulee mentyä ennemmin salille kuin ajoissa nukkumaan tai luetaan vikana iltana kokeisiin hieman pidempään kuin mentäisi ajoissa nukkumaan. Olen viimeaikoina itse perehtynyt unen tärkeyteen josta olen ollut kyllä tietoinen mutta en silti ole mitään asialle tehnyt. Normaalisti saan unta 5-6h yössä ja nyt olen pyrkinyt nostamaan tuntimäärän vähintään 7h ja sen tuntee kyllä positiivisesti olossa. Stressikin tuntuu paljon kevyemmältä kun on levännyt paremmin. Unessa myös lihakset korjaavat itseään eli mikäli tahdot jaksaa tehdä kisaohjelmaa treeneissä täydellä teholla muista nukkua tarpeeksi. Unen aikana tapahtuu myös uuden oppiminen, joten mikäli laskujen kanssa on vielä opettelua niin tämäkin helpottuu kun annat aivojen työstää ne muistiin yön aikana! 

Kolmantena tärkeä asia jonka valitettavan monet unohtaa eli vitamiinit!! Itse aloin viime syksynä syömään syömään päivittäin vitamiineja ja olen huomannut selkeän eron energiatasoissa ja myös palautumisessa. Tärkein meille suomalaisille on D-vitamiini jota saamme vähenevissä määrin päivien lyhentyessä. Vitamiinien avulla on mahdollista myös välttää syysflunssat. Sairaspoissaolojen minimoimisella pystyy oman kisavalmistautumisen lisäksi auttamaan myös joukkuekavereiden valmistautumista. Varmasti jokainen tietää kuinka turhauttavaa treeneissä on kun oma stunttipari tai pyrtsipohja on poissa treeneistä. 

Lisäksi jokaisen urheilijan olisi erittäin suositeltavaa muistaa syödä magnesiumia. Oman kokemuksen kautta voin kertoa saaneeni apua mm. penikkavaivoihin, lihasten palautumiseen ja unenlaadun parantumiseen. 

Täältä voi ja kannattaa lukea lisää aiheesta: 

http://kaisajaakkola.com/2013/09/magnesium/

Edellä mainittujen lisäksi kisakautta helpottaa tosi paljon positiivinen ja iloinen mieli. Vaikka treeneissä tuntuu vaikealta ja stresaaavalta niin muistetaan nauttia tekemisestä ja treenaamisesta. Jokaisten treenien jälkeen on hyvä miettiä omalta kohdalta onnistumiset ja asiat missä tapahtui kehitystä. 

Myös treenien ulkopuolella on hyvä pitää hyvä mieli yllä ja nauttia näistä kauniista syyspäivistä. Ei ole muuten ollut sadetta hetkiseen! 

Suosittelen myös kaikille keksimään jotain hauskaa tekemistä arkipäiville jotta kaikki arkipäivät ei olisi vain viikonlopun odottamista. Mene ystävän kanssa kahville tai kokkaa jotai terveellistä ja hyvää :) 

Itse olen viimeaikoina hemmotellut itseäni ja erikoistunut banaanikakkuihin <3

Voitolla yöhön

Monet varmaan näkivätkin viime sunnuntaina meidän esityksen maikkarin uudessa viihdeohjelmassa. Huhujen mukaan tämän kyseisen jakson olisi katsonut lähes miljoona suomalaista! Tuntuu aika hullulta. Mutta todella mahtava juttu lajin kannalta ja etenkin sekacheerin kannalta että saatiin näin hyvää näkyvyyttä meille.

Sunnuntaina me mentiin studiolle jo klo 11:30 ja kokeiltiin siellä ohjelma vielä pariin kertaan valojen kanssa. Lisäksi katsottiin mistä tulemme lavalle ja miten musiikki sitten alkaa. Ennen meidän musiikin alkua laitettiin vielä tunnelman nostattajaksi sydämen tykytyksen ääntä soimaan. Se oli aika kuumottavaa ja tuntui että oma sydän alkaisi lyömään samaan tahtiin. :D 

Vietimme päivän omassa pukuhuoneessamme piilossa kilpailijoilta. Onneksi saatiin kuitenkin hyvin ruokaa ja viihdettä toisistamme. Lisäksi meillä oli oma maskeeraaja jolle riitti koko päiväksi puuhasteltavaa. Myös kampauksen saimme ammattilaisen hoitamana. Oli kyllä rentouttavaa kun kerrankin joku laittoi omasta puolesta meikin sekä hiukset! 

Meikistä tehtiin melko vahva jotta se erottuu sinne ruutujen toisellekkin puolelle. Hiukset meille laitettiin aika eritavalla kuin cheerissä yleensä sliipatulle kireälle ponnarille. Oli kyllä ihan hauska vaihtelu tavallisiin cheerkampauksiin verrattuna!

Kokonaisuudessaan päivä tuntui ihan kisapäivältä! Paljon odottelua, kenraali, lounas, tukan ja meikin laittoa ja lopuksi verhon taakse odottamaan jännittyneenä omaa vuoroa. Voin sanoa että jännitys oli samaa luokkaa kuin kisoissa!! :D

Meidän esitys meni onneksi oikein näppärästi ja saatiinkin meille tän viikon treeneihi Suski ja Viivi mukaan. 

Molemmat kilpailijat on suoriutuneet oikein hyvin treeneistä ja sunnuntaina pääsettekin näkemään mitä kaikkea viikossa ollaan ehditty heille opettamaan! 

Muistakaahan katsoa siis 19:30 Voitolla Yöhön mtv3selta sunnuntaina! Ja lisäksi käykää äänestämässä meitä täällä:

http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/voitolla-yohon/aanestys/artikkeli/aanesta-suosikkiesitystasi/5300950

Mukavaa viikonloppua kaikki :)

Lemppari kysymykset liittyen cheerleadingiin

Cheerleading lajina on Suomessa vielä uusi ja varsinkin vanhemman väestön piirissä hyvin tuntematon. Onneksi laji on jatkuvasti enemmän esillä ja nousee enemmän ihmisten tietoisuuteen. Tässä postauksessa on listattuna ne kysymykset cheerleadingista mitä olen kuullut monesti ja jotka saavat käteni nousemaan kohti naamaa. (Palm face)

Käyttekö usein peleissä huiskuttelemassa?

Vaikka cheerleaderien alkuperäinen tarkoitus oli vain pelissä fiiliksen nostattaminen niin se ei nykypäivänä ole ihan niin rajallista. Toki välillä monet joukkueet tekevät erilaisia keikkoja kerätäkseen joukkueelle rahaa ja jotkut käyvät vielä peleissäkin. Se ei kuitenkaan ole ihan pääideana enää tässä lajissa! Itse olen aikoinaan myös käynyt Ilveksen jääkiekkopeleissä tanssimassa ja muistan että se oli melkein kaikkien tyttöjen mielestä vain inhottava velvollisuus. Saimme sillä siis maksettua osan hallimaksuist jonka vuoksi sitä tehtiin.

Onko tuo edes urheilua?

Kaikkien lajia koskaan harrastaneiden suosikki!! Onneksi tätä kuulee nykyään tosi harvoin. :) Mutta kyllä me treenataan niin että tulee hiki ja tehdään lihaskuntoa jnejne. Jos golf ja ralliajo on urheilua niin kyllä on tämäkin. Oli muuten mielenkiintoista seurata talvi olympialaisia ja bongata sieltä mitä älyttömämpiä lajeja. Esim sellainen laji missä mentiin kelkalla kourua pitkin alas... Haluaisin tietää että miten sitä treenataan. :D 

Ootko koskaan pudonnut?

Eei ei me koskaan pudota, kaikki stuntit ja pyrtsit menee joka kerta täydellisesti! Vai mitä? ;)

Ovatko kaikki cheerleader pojat homoja?

Tämä on stereotypioista yleisin. Olen kuitenkin kuullut että myös jalkapallo ja lätkäpiireissä löytyy kyseisen suuntautumisen yksilöitä? Varmasti joka lajista löytyy monenlaisen kansakunnan edustajia. Cheerleadingissa suurinosa miehistä ei ole kuitenkaan homoja. Suurempi osa on heteroita ja löytäneet itselleen tyttöystävän cheerin parista. 

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin niin kaikki löytävät joukkueesta paikkansa anyways. Tässä humoristinen kuva jonka joukkueemme kanssa otimme viime vuonna:

Ovatko kaikki cheerleaderit bimboblondeja?

Monesta joukkueesta löytyy viihdyttävät blondinsa, mutta cheerleadereista löytyy paljon älykköjäkin. Monet cheerleaderit opiskelevat korkeakouluissa tai ovat muutenkin koulussa menestyneitä. Se on yleisesti tiedossa että Suomessa cheerleadingista on hyvin vaikeaa tehdä ammattia jonka vuoksi harrastajat panostavat treenien lisäksi koulun käyntiin. 

Näitä voisi keksiä vielä lisää mutta tässä nämä mitä ekana tuli mieleen. Heittäkää kommentteihin lisää jos tulee mieleen! 

Pinaattivaahto ankeuttaja kananmunilla

Urheilijan elämässä tasapainoinen ja hyvä ruokavalio on yhtä tärkeää kuin lepo ja tehokas treeni. Tämän olen itsekkin oppinut kantapään kautta monien eri ruokavalio kokeilujen myötä. Eniten asia kuitenkin konkretisoitui muuttaessa pois kotoa, kun kotiin tullessa kotona ei odottanutkaan lämmin ateria vaan tyhjyyttään ja yksipuolisuuttaan ammottava jääkaappi. En edes muista mitä alkuaikoina söin oikeastaan... Muistan vaan maitorahkan, näkkärit ja porkkanat. Niillä mä taisin yrittää pärjätä? En ole koskaan ollut mikään ruuan laittaja persoona ja ensimmäisen munakkaani taisin paistaa 18 vuotiaana. Ennen sitä söin aina porukoiden pöperöitä ja ruisleipää. 

Nyt fitness buumin innoittamana olen itsekin ottanut selvää mitä kannattaa syödä ja kuinka paljon jotta treenaaminen sujuu ja vireystila pysyy hyvänä. Vuosi sitten sain upgreidattua ruokavalioni smoothieihin, puuroon ja salaatteihin. Olin siis laajentanut kokki taitojani jo ruuan mikrottamiseen ja blenderin käyttöön!

Muistan yhä kuinka ylpeä olin ensimmäisestä kanakeitostani (kokkasin siis oikeaa ruokaa itse ensimmäistä kertaa asuttuani noin vuoden yksin) ja söinkin sitä joka päivä viikon ajan. Tarkennuksena kuitenkin että söin siis koulussa ja ulkona lämpimiä aterioita näiden edellä mainittujen lisäksi.

Miten tämä kaikki näkyi treenituloksissa?

Syöksylaskuna. Lisäksi olin stressaantunut, ahdistunut ja väsynyt.

Pikkuhiljaa aloin kyllästyä pelkkään snack ruokaan ja kokkailla ihan itse. Pahojahan lähes kaikki tekemäni ruuat on mutta onneksi olen jätemylly joka syö mitä vaan! :)

Tänään Violan keittiössä olikin tarjolla otsikossa mainittua herkkuruokaa. 

Tässä kuvat keitosta ja lisuke munista:

Tadaa! 

Aika surkuhupaisaa tämä mun kokkailu kulttuuri. Mun munien keitosta on myös tullut jo ex kämppiksen kanssa yleinen vitsi sillä en ole vieläkään oppinut kyseistä taitoa vaikka pari vuotta jo harjoiteltu. 

Mutta hei jos joku haluaa reseptin tähän kyseiseen keittoon niin jaan sen mielelläni ;)

Viime viikko oli ihan mieletöntä härdelliä ja kiirettä aamusta iltaan ja siitä riittäisi kerrottavaa useampaankin postaukseen, mutta jätän sen mahdollisesti huomiselle:)

Loppuun vielä lauantaitani piristänyt tapahtuma kategoriaan ruoka: Mikonkadun Punnitse&säästä kaupan loppuun myynti ja kaikki tuotteet -50%!! Nam.

Aurinkoista viikonloppua !

Mikä tekee cheerleadingista niin hienon lajin?

Cheerleadingin koukuttavuus piilee lajin monipuolisuudessa, hauskuudessa ja yhteisöllisyydessä.
Laji tuo yhteen monenlaisia harrastajia, iästä, koosta, sukupuolesta ja harrastustaustasta riippumatta.
Kuinka monessa muussa lajissa on mahdollista olla samassa joukkueessa erisukupuolen edustajien kanssa? Ei kovin monessa, mutta cheerleadingissa sekin on mahdollista.

Jokaisessa joukkueessa kaikille on omat roolinsa ja tämän vuoksi jokainen joukkue tarvitsee paljon erilaisia urheilijoita. Stunttien, pyramidien ja heittojen tekemiseen tarvitaan vahvoja pohjia sekä kevytrakenteisia nousijoita. Pohjilta vaaditaan voiman lisäksi myös tekniikkaa ja taitoa tehdä yhteistyötä koko stunttiryhmän kanssa. Nousijan roolikaan ei ole mustavalkoinen sillä pienuuden lisäksi tarvitaan hyvä vartalonhallinta, notkeutta sekä hyvä lihaksisto. Ryhmästunteissa pohjien tueksi tarvitaan myös takamies jolle pituudesta on hyötyä. Joukkueeseen ei siis tarvita 25 samanlaista urheilijaa vaan tarpeen ovat pitkät, lyhyet, sekä kaikki siltä väliltä. Cheerleadingia voivat harrastaa hennot ja voimakkaat, isot ja pienet. Jokaiselle löytyy paikkansa joukkueesta.

Cheerleading lajina sisältää monta eri osa-aluetta ja aina on mahdollista löytää taito tai osuus jossa voi kehittyä lisää. Lajin osa-alueet ovat stuntit, akrobatia, heitot, huuto, tanssi ja hypyt. Jokaiseen alueeseen liittyy lukemattomia erilaisia taitoja. Esimerkiksi hypyissä yhdistyy räjähtävä voima, ponnistus, notkeus ja tiukkuus. Koska laji son niin monipuolinen on sen mahdollista tarjota kaikille harrastajille jotain missä he tuntevat olevansa erityisen hyviä ja saavat onnistumisen tunteen.Cheerleading parhaimmillaan nostaa itsetuntoa sekä saa jokaisen nupun puhkeamaan kukkaan. ;)Osa-alueissa riittää haasteita harrastajille loputtomiin.

Edellä mainittu on ainakin itselle tullut vuosien varrelle monesti eteen. Olen 9 vuoden harrastamiseni aikana löytänyt useamman kerran itseni kysymysten ääreltä että voinko vielä kehittyä ja että onko tällä lajilla vielä annettavaa minulle. Joka kerta olen löytänyt uuden polun harrastukselleni ja treenaamiselle. Ensin sekajoukkueeseen siirtymällä ja myöhemmin lähtemällä suurempiin cheerkuvioihin Helsinkiin.

               

Lajin avulla jokaisen harrastajan on mahdollista kehittää fyysistä kuntoa, kehonhallintaa, rytmitajua sekä motoriikkaa. Fyysisten ominaisuuksien lisäksi cheerleading opettaa myös tunteiden käsittelyä. Pettymys, jännitys, ilo, pelko, väsymys, ovat tunteita jotka jokainen urheilija tietää. Psyykkisen puolen hallinta on usein vielä haasteellisempaa kuin fyysiset esteet. Se on myös esimerkiksi kisasuoritusta tehdessä äärimmäisen tärkeää. Pitää pystyä kokoamaan itsensä mikäli stuntti putoaa ja hallita jännitys kisamatolla. Cheerleadingin kautta saa myös itseluottamusta sekä voi päästä eroon esiintymispelostaan. 

Se mikä minut itseni kaikkein eniten lajiin koukutti oli yhteisöllisyys, ihanat ihmiset, hauskat harjoitukset ja uudet haasteet. Olen taustaltani telinevoimistelija kuten moni muukin cheerleader.

Tunnelma treeneissä on sopivan leikkimielinen mutta kuitenkin tarpeeksi totinen. Kisoissa tunnelma verrattuna voimisteluun on kuin yö ja päivä. Voimistelussa on hiljaista, urheilijat totiset ilmeet kasvoilla ja suorituksen jälkeen on mahdollista saada säädylliset aplodit sekä näyttää vähän hymyä tuomareille. Jokainen kilpailee toistaan vastaan ja kannustukseksi riittää "tsemiä" lausahdus kaverilta.

Cheerleadingissa ollaan joukkueen kanssa yhtä ja mennään yhteistä tavoitetta kohti, lavalla mitä isommat ilmeet ja hymy sitä parempi ja parhaimmillaan koko yleisö mylvii stunttien onnistuessa. Tavoitteenahan onkin saada yleisö mahdollisimman innostuneeksi ja mukaan tunnelmaan.

Toivon että teksti avasi edes hieman uusille harrastajille sekä heidän vanhemmilleen cheerleadingin syvintä sisintä! Ja todellisuudessa tämä tekstihän oli vain pinta raapaisu ;)

Tsemppiä kaikille syksyn kisaohjelmien opetteluun!! Ite odotan jännityksellä viikonlopun leiriä jolloin laitetaan ohjelma kasaan :)