Cheerleadingin koukuttavuus piilee lajin monipuolisuudessa, hauskuudessa ja yhteisöllisyydessä.
Laji tuo yhteen monenlaisia harrastajia, iästä, koosta, sukupuolesta ja harrastustaustasta riippumatta.
Kuinka monessa muussa lajissa on mahdollista olla samassa joukkueessa erisukupuolen edustajien kanssa? Ei kovin monessa, mutta cheerleadingissa sekin on mahdollista.
Jokaisessa joukkueessa kaikille on omat roolinsa ja tämän vuoksi jokainen joukkue tarvitsee paljon erilaisia urheilijoita. Stunttien, pyramidien ja heittojen tekemiseen tarvitaan vahvoja pohjia sekä kevytrakenteisia nousijoita. Pohjilta vaaditaan voiman lisäksi myös tekniikkaa ja taitoa tehdä yhteistyötä koko stunttiryhmän kanssa. Nousijan roolikaan ei ole mustavalkoinen sillä pienuuden lisäksi tarvitaan hyvä vartalonhallinta, notkeutta sekä hyvä lihaksisto. Ryhmästunteissa pohjien tueksi tarvitaan myös takamies jolle pituudesta on hyötyä. Joukkueeseen ei siis tarvita 25 samanlaista urheilijaa vaan tarpeen ovat pitkät, lyhyet, sekä kaikki siltä väliltä. Cheerleadingia voivat harrastaa hennot ja voimakkaat, isot ja pienet. Jokaiselle löytyy paikkansa joukkueesta.
Cheerleading lajina sisältää monta eri osa-aluetta ja aina on mahdollista löytää taito tai osuus jossa voi kehittyä lisää. Lajin osa-alueet ovat stuntit, akrobatia, heitot, huuto, tanssi ja hypyt. Jokaiseen alueeseen liittyy lukemattomia erilaisia taitoja. Esimerkiksi hypyissä yhdistyy räjähtävä voima, ponnistus, notkeus ja tiukkuus. Koska laji son niin monipuolinen on sen mahdollista tarjota kaikille harrastajille jotain missä he tuntevat olevansa erityisen hyviä ja saavat onnistumisen tunteen.Cheerleading parhaimmillaan nostaa itsetuntoa sekä saa jokaisen nupun puhkeamaan kukkaan. ;)Osa-alueissa riittää haasteita harrastajille loputtomiin.
Edellä mainittu on ainakin itselle tullut vuosien varrelle monesti eteen. Olen 9 vuoden harrastamiseni aikana löytänyt useamman kerran itseni kysymysten ääreltä että voinko vielä kehittyä ja että onko tällä lajilla vielä annettavaa minulle. Joka kerta olen löytänyt uuden polun harrastukselleni ja treenaamiselle. Ensin sekajoukkueeseen siirtymällä ja myöhemmin lähtemällä suurempiin cheerkuvioihin Helsinkiin.
Lajin avulla jokaisen harrastajan on mahdollista kehittää fyysistä kuntoa, kehonhallintaa, rytmitajua sekä motoriikkaa. Fyysisten ominaisuuksien lisäksi cheerleading opettaa myös tunteiden käsittelyä. Pettymys, jännitys, ilo, pelko, väsymys, ovat tunteita jotka jokainen urheilija tietää. Psyykkisen puolen hallinta on usein vielä haasteellisempaa kuin fyysiset esteet. Se on myös esimerkiksi kisasuoritusta tehdessä äärimmäisen tärkeää. Pitää pystyä kokoamaan itsensä mikäli stuntti putoaa ja hallita jännitys kisamatolla. Cheerleadingin kautta saa myös itseluottamusta sekä voi päästä eroon esiintymispelostaan.
Se mikä minut itseni kaikkein eniten lajiin koukutti oli yhteisöllisyys, ihanat ihmiset, hauskat harjoitukset ja uudet haasteet. Olen taustaltani telinevoimistelija kuten moni muukin cheerleader.
Tunnelma treeneissä on sopivan leikkimielinen mutta kuitenkin tarpeeksi totinen. Kisoissa tunnelma verrattuna voimisteluun on kuin yö ja päivä. Voimistelussa on hiljaista, urheilijat totiset ilmeet kasvoilla ja suorituksen jälkeen on mahdollista saada säädylliset aplodit sekä näyttää vähän hymyä tuomareille. Jokainen kilpailee toistaan vastaan ja kannustukseksi riittää "tsemiä" lausahdus kaverilta.
Cheerleadingissa ollaan joukkueen kanssa yhtä ja mennään yhteistä tavoitetta kohti, lavalla mitä isommat ilmeet ja hymy sitä parempi ja parhaimmillaan koko yleisö mylvii stunttien onnistuessa. Tavoitteenahan onkin saada yleisö mahdollisimman innostuneeksi ja mukaan tunnelmaan.
Toivon että teksti avasi edes hieman uusille harrastajille sekä heidän vanhemmilleen cheerleadingin syvintä sisintä! Ja todellisuudessa tämä tekstihän oli vain pinta raapaisu ;)
Tsemppiä kaikille syksyn kisaohjelmien opetteluun!! Ite odotan jännityksellä viikonlopun leiriä jolloin laitetaan ohjelma kasaan :)
