Cheerleading Tampere vs Helsinki

Olen ollut nyt viikonlopun Tampereella vanhempieni luona rentoutumassa ja viettämässä aikaa perheen kanssa. Aluksi muutettuani Helsinkiin tuli minun käytyä Tampereella 3-4 viikon välein mutta nyt väli on kasvanut ja yleensä käyn täällä kerran 2-3 kuukaudessa. Katselin tuossa kalenteria ja näyttäisi viikonloput olevan niin täynnä leirejä, esiintymisiä ja muuta ohjelmaa että jouluna taidan päästä tänne vasta seuraavan kerran. 

Tässä mun Tampereen vastaanottoni :)

Ajattelin nyt kirjoittaa kokemuksistani treenaamisesta Tampereella ja Helsingissä. Tampereella olen ollut Dream Team Cheerleaderseissa sekä Tampereen Sisu Cheerleaderseissa. Ja huomio pääkaupunkiseudulla asujat näiden kahden seuran lisäksi Tampereella on vielä kolmaskin seura; Pyrintö Cheer Team. Yllättävän moni kehäkolmosen sisäpuolella treenaava ei tiedä että Tampereella on useampi kuin yksi seura. :D 

Apua tää kuva! :D Tässä oon vielä junnuissa...

Tampereella cheerleading ei ole yhtä suosittu harrastus kuin Helsingissä ja voimistelua pidetään ehkä hieman enemmän arvossa kuin cheerleadingia. 

Yksi vaikeimmista asioista Helsinkiin siirtyessäni oli käsittää se että Helsingissä kilpailun ollessa paljon kovempaa tulee treenaamisesta ja cheerleadingista harrastuksen sijasta kokonaisvaltainen elämän tapa. (Tämä on tottakai hyvin joukkue ja henkilökohtaista.) Helsingissä treenien ulkopuolella lajitaitojen treenaaminen on hyvin tavallista ja sitä usien edellytetään urheilijoilta mikäli he haluavat edetä edustusjoukkueisiin. Tampereella ei minun aikanani ollut oikein mahdollisuutta omalla ajalla treenaukseen eikä sellaista kulttuuria tunnettu, en ole varma onko tämä muuttunut nyt parin vuoden aikana. 

Suurta ihmetystä minussa myös herätti yksityistunnit. Tampereella asuessani oli uskomatonta ja jopa huvittavaa että harrastajat maksavat yksityistunneista. Sellainen on täälä mansessa meinaa ollu ennenkuulumatonta! Nykyään ymmärrän kyllä miksi niitä otetaan ja ne ovatkin yhteydessä edellämainitsemaani vapaa-ajan treenaukseen. 

Olen tuonut tässä esille kilpailun kovuutta Helsingin joukkueissa niin voisin nyt hieman avartaa sitä. 

Eli Helsingissä on harrastajia vähintään kolminkertainen määrä Tampereen harrastajiin nähden. Edustusjoukkueissa treenaaminen on jo ammattiurheilun tasolla. Helsingissä treenataan kovaa ja kaikilla on koko ajan tarve kehittyä lisää ja jos haluat pysyä huipulla on sinunkin treenattava koko ajan lisää. Uusia stuntteja, pyrtsejä ja akroja kokeillaan Helsingissä pelottomammin ja tekniikat niiden tekemiseen on paremmin tiedossa kuin muualla Suomessa. Tietoa lajiin hankitaan myös ulkomaisten valmentajien kautta. Helsingissä kisajoukkuepaikoista kilpailu on kovaa. Ollessani Tampereella muistelisin että varamiespaikoille jäi 1-5 urheilijaa ja yleensä oli hyvin selkeää ketkä he ovat. (Nykyään tilanne on kuulemieni mukaan hieman eri kuitenkin.) Helsingin edustusjoukkueissa varamiehiä voi olla jopa 9 joista monilla urheilijoilla on hyvin pikkiriikkisiä eroja kisajoukkueessa oleviin. 

Tähän vielä Venetsian matkakuvaa<3

Kommentoikaa ihmeessä jos olette jostain erimieltä! Nämä ovat mun näkemykset ja kokemukset treenaajan näkökulmasta. :)

Kisoihin valmistautuminen

Heippa!

Viime postauksesta on kulunut jo tovi. Tiedän että monet ovat jo kyllästymiseen asti käyneet blogissani tarkistamassa onko uutta postausta ilmestynyt. No eikai sentään. ;D 

Viime viikonloppuna oli tämän syksyn cheerkisakauden avaus Vantaalla Syyskilpailuissa. Itse olin sportiron pisteellä myymässä koko päivän ja katselin muutamia esityksiä sieltä käsin. 

Päällimmäisenä mieleen jäi naisten maajoukkueen esiintyminen joka jätti jälkeensä sellaset cheerkiksit etten muista  MM-kisojen jälkeen kokeneeni vastaavaa. Vaikka joukkue ei ole yhdessä treenannutkaan paljoa niin näytti tekeminen silti upealta! Odotan innolla miten hienolla ohjelmalla Suomi edustaakaan naisten sarjassa ensi keväänä. 

Sitten otsikon aiheeseen, eli kisoihin valmistautumiseen. Nyt kuitenkin käsittelen aihetta lähinnä treenien ulkopuolelta sillä treeneissä valmentajat pitävät huolen urheilijoiden valmistautumisesta. Näin syksyllä monilla on treenien lisäksi opiskelu sekä työkiireitä ja säiden kylmetessä sekä iltojen pimentyessä voi tuntua että alkaa energiat loppumaan. Voi olla että pinna alkaa kiristyä tai silmäluomet painautua kiinni sekä koulussa että bussien/junien/ratikoiden penkeillä. 

Väsymys ja stressi luonnollisesti haittaa suoriutumista treeneissä sekä kisaohjelman tekoa. 

Itse olen yrittänyt lähiaikoina alkaa panostaa stressinhallintaan. Stressaantunut keho ja mieli eivät tunnu hyvälle, paranna suoritusta eikä palautumista. Kaikilla on omat keinonsa stressinhallintaan ja jos ei niitä vielä ole niin kannattaa niitä alkaa etsimään. 

Itse olen tosi huono rauhoittumaan ja olemaan paikallani. Varsinkin stressaantuneena yritän koko ajan tehdä jotakin myös kotona ollessani ja mun tarvitsee oikein keskittyä rauhoittumiseen ja paikallaan oloon. 

Hyviä stressin lievitysmuotoja ovat esimerkiksi kissan rapsuttelu, netflix and chill, kavereiden kanssa läpän heittäminen, hengitysharjoitukset ja päiväunet. 

Kissallani Mimosalla ei ainakaan ole vaikeuksia sohvalla rentoutumisen kanssa:)

Seuraavaksi haluan korostaa kisavalmistautumisessa unen tärkeyttä! Monet nipistävät aina ensimmäiseksi unesta silloin kun kiire iskee. Monesti tulee mentyä ennemmin salille kuin ajoissa nukkumaan tai luetaan vikana iltana kokeisiin hieman pidempään kuin mentäisi ajoissa nukkumaan. Olen viimeaikoina itse perehtynyt unen tärkeyteen josta olen ollut kyllä tietoinen mutta en silti ole mitään asialle tehnyt. Normaalisti saan unta 5-6h yössä ja nyt olen pyrkinyt nostamaan tuntimäärän vähintään 7h ja sen tuntee kyllä positiivisesti olossa. Stressikin tuntuu paljon kevyemmältä kun on levännyt paremmin. Unessa myös lihakset korjaavat itseään eli mikäli tahdot jaksaa tehdä kisaohjelmaa treeneissä täydellä teholla muista nukkua tarpeeksi. Unen aikana tapahtuu myös uuden oppiminen, joten mikäli laskujen kanssa on vielä opettelua niin tämäkin helpottuu kun annat aivojen työstää ne muistiin yön aikana! 

Kolmantena tärkeä asia jonka valitettavan monet unohtaa eli vitamiinit!! Itse aloin viime syksynä syömään syömään päivittäin vitamiineja ja olen huomannut selkeän eron energiatasoissa ja myös palautumisessa. Tärkein meille suomalaisille on D-vitamiini jota saamme vähenevissä määrin päivien lyhentyessä. Vitamiinien avulla on mahdollista myös välttää syysflunssat. Sairaspoissaolojen minimoimisella pystyy oman kisavalmistautumisen lisäksi auttamaan myös joukkuekavereiden valmistautumista. Varmasti jokainen tietää kuinka turhauttavaa treeneissä on kun oma stunttipari tai pyrtsipohja on poissa treeneistä. 

Lisäksi jokaisen urheilijan olisi erittäin suositeltavaa muistaa syödä magnesiumia. Oman kokemuksen kautta voin kertoa saaneeni apua mm. penikkavaivoihin, lihasten palautumiseen ja unenlaadun parantumiseen. 

Täältä voi ja kannattaa lukea lisää aiheesta: 

http://kaisajaakkola.com/2013/09/magnesium/

Edellä mainittujen lisäksi kisakautta helpottaa tosi paljon positiivinen ja iloinen mieli. Vaikka treeneissä tuntuu vaikealta ja stresaaavalta niin muistetaan nauttia tekemisestä ja treenaamisesta. Jokaisten treenien jälkeen on hyvä miettiä omalta kohdalta onnistumiset ja asiat missä tapahtui kehitystä. 

Myös treenien ulkopuolella on hyvä pitää hyvä mieli yllä ja nauttia näistä kauniista syyspäivistä. Ei ole muuten ollut sadetta hetkiseen! 

Suosittelen myös kaikille keksimään jotain hauskaa tekemistä arkipäiville jotta kaikki arkipäivät ei olisi vain viikonlopun odottamista. Mene ystävän kanssa kahville tai kokkaa jotai terveellistä ja hyvää :) 

Itse olen viimeaikoina hemmotellut itseäni ja erikoistunut banaanikakkuihin <3